Kaikki Morellion D-pennut ovat nyt lähteneet uusiin koteihinsa ja olen niin iloinen ja onnellinen siitä kuinka hienosti kaikilla pennuilla on sujunut! Pennut löysivät ihanat kodit 🙂 Tässä vielä ihanat höpöliinimme 7½ viikkoisina. Vas. Dumle, Elli, Choco ja Jimi.Veljekset Jimi eli M. Double-O-Seven ja Dumle eli M. Duran DuranElli eli M. Dizzy Lizzy haukkaa possua kunnolla 🙂 Röh röh…Choco eli M. Dirty Harry
Choco ja Dumle

Ellin terävä hammaskalusto…JimiPainileikeissä Dumle ja ChocoPentuaitaus mökin pihalla, jossa kelpasi painia ja kirmailla.

Seuraavissa kuvissa pennut 8 vko ja meillä vielä Jimi, Choco ja Elli. Dumle oli jo muuttanut Toivosten perheen hoiviin.Rauhallista menoa tällä kertaa, Jimi ja ElliUntenmailla Jimi ja Choco

Veli ja sen sisko, Choco ja Elli

Oli taas ihana seurata pentujen kehitystä ja nauttia niiden seurasta 10 viikkoa 🙂

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Sitten ikävimpiin asioihin… Juuri 2 vuotta täyttänyt staffityttömme Peppi kuvattiin etupäästään epämääräisten ontumisten takia kesäkuun alussa ja sieltähän löytyikin sitten enemmälti vikaa ja lisäksi paljon nivelrikkoa kummastakin kyynärpäästä. Pepille aloitettiin kipulääkitys ja Cartrofen-piikitykset heti samantien ja toivoimme että saisimme Pepin kivuttomaksi lääkityksellä ja se voisi elää jotenkuten normaalia elämää vielä vähän aikaa. Sen lisäksihän Peppiä on vaivannut atopia, jota ei kaikesta mahdollisesta hoidosta ja ruokavalioista huolimatta saatu kunnolla kuriin. Jopa nyt kesällä kutinat jatkuivat taas, vaikka asuimme pääasiassa mökillä ja Peppi sai olla ulkona todella paljon. Tulipa vielä poskeen ja kylkeen bakteeritulehduskin.

Kipulääkitys nostettiin maksimiannostukseen mutta Peppi ontui kokoajan ja varoi etenkin oikeaa jalkaansa vaikka vasemman jalan muutokset olivat ihan yhtä pahat. Peppiähän ei voinut edes liikuttaa ollenkaan, saati sitten ottaa lenkille mukaan. Se kävi vain asioillaan ja puuhaili mökin pihalla. Kaikki leikki ja riehuminen piti rauhoittaa alkuunsa. Tähän yhtälöön lisättynä atopian vaivat aloimme ymmärtää että emme saa enää nauttia Pepistä edes tätä kesää vaan ratkaisut pitää tehdä nopeammin. Vaikka Peppi oli hyvin valoisa, ja olosuhteisiin nähden onnellinen ja iloinen luonne, niin oli jo selvää että se kärsi tilanteesta, eikä valitettavasti näistä sairauksista pysty koskaan parantumaan.

Jouduimme siis tekemään sen kaikkein vaikeimman päätöksen. Koskaan en unohda Pepin silmiä, sen pyörivää häntää ja pehmeää turkkia. Yksi elämäni surullisimmista päivistä, jättää hyvästit ihanalle koiraystävälle, joka vasta alkoi aikuistua.

Lepää rauhassa Peppi 06.06.2012 – 11.07.2014. Meillä on niin hirveä ikävä 🙁